liesituuletin.

Keittiö on muutoin paketissa, mutta hana ja liesituuletin ovat ainoat ratkaisemattomat. Liesituuletin tulee toimimaan omalla moottorilla, ei huippuimurilla. Sekä hana että liesituuletin tulevat olemaan ne kaksi asiaa, jotka saarekkeesta ja keittiöstä ylipäätään tulevat erottumaan selkeästi. Siksi ei ole yhdentekevää millainen tötterö sinne kattoon tulee ripustettua. Liesituulettimen valintaa on vaikeuttamassa muitakin rajoituksia, kuin vain visuaalisesti rajoittuneet valitsijat... Saarekemalleja on huomattavan vähän, puhumattakaan niistä vaihtoehdoista, jotka sopivat meidän huonekorkeuteemme. Meidän huonekorkeutemme on valtaosin Kannustalon vakiohuonekorkeus eli 280. Saareke kuitenkin sattuu olemaan juuri sillä puolella, jossa katto on vino (1:4). Lieden kohdalla korkeus on varmasti hieman yli kolmen metrin. Tämä sulkee pois surullisen monta liesituuletinmallia. Olisin ehdottomasti halunnut tuulettimeksi ympyrälieriön mallisen valkoisen mallin, kuten tämä Savon (klik). Valitettavasti juuri huonekorkeuden vuoksi tämä malli ei ole mahdollinen. Höh! Mahdollisia malleja taitavat olla melkeinpä ainoastaan sellaiset mallit, jotka roikkuvat katosta vaijerien varassa. Näitä malleja selattuani olen saanut todeta niiden olevan järjestäen melko huikeissa hinnoissa. Jossain vaiheessa tuntui siltä, ettei sellaista ole olemassakaan, jonka kelpuuttaisimme. Nyt kuitenkin armottoman googlaus-istunnon tuloksena löytyi muutamia. (seuraavat kuvat kerätty osoitteesta elica.com)

vasemmalla Elica Grace ja oikealla Elica Juno

vasemmalla Elica Seashell ja oikealla Elica Audrey 

Näistä Elica Juno on hintaluokaltaan paras (n. 800 euroa) ja siinä myös kiinnitys on suoraan mahdollinen kattokorkeuteemme. Muiden osalta joutuisi ilmeisesti jonkinlaista vaijeri + sähköjohtosäätöä tekemään, jotta laite ripustuu oikealle korolle. Seashell on näistä minusta kaunein, mutta hinta suolainen (noin tuhannen euroa hintavampi kuin Juno).

Joskus haaveilimme Elica Star -mallista. Nyttemmin kuitenkin tiedämme, että blingblingiin kyllästyy harvinaisen nopeasti. Ja miten ihmeessä ne kristallit puhdistetaan paistorasvasta? Myös Falmecin liesituulettimista osa on kauniita, mutta hinnan noustessa kolmeen tuhanteen euroon, en edes esittele niitä täällä...

takkapäätös.

Vihdoin. Voi taivas, sitä on tullut veivattua. Miten voi olla, että neljän kuukauden aikana olemme olleet ostamassa lähes jokaista tarjolla olevaa takkatyyppiä. Vertailleet, tehneet muka päätöksen ja sitten taas nopeasti pyörtäneet sen. Hermot meinasi ihan oikeasti jo itsellä mennä. Miten voimme olla näin päättämättömiä? Välillä mietimme, että olemmeko sitten ilman? Pitkään olimme sillä kannalla, että takka tulee Linnatulelta. Kun olimme päätyneet varaavaan kahden luukun malliin, aloimmekin jossitella. Voih, miten visuaaliseen silmään vetosikaan ne upeat kiertoilma- ja vesitakat suurine luukkuineen ja kauniine massotteluineen (sekä ne kevytversiot että raskaammatkin). Entä jos... Lukuisat kerrat kävimme vertailemassa eri takkoja paikan päällä ja otimme mielihyvin vastaan tarjottuja tarjouksia. Miten saat lyötyä yhteen pakettiin muodon / visuaalisen sopivuuden, budjettiin menevän hinnan ja toisaalta taas funktion ihan oikeasti lämmön tuojana. Tuntui siltä, että ei mitenkään.

Kannustalolta saimme jälleen liput Turun rakennusmessuille, jotka järjestettiin viime viikonloppuna. Menimme messuille sillä periaatteella, että takkapäätös on nyt tehtävä. Onneksi olemme molemmat olleet yhtä tuskaisia, eikä ole käynyt esimerkiksi niin, että toinen meistä olisi ihastunut johonkin ja toiselle se taas ei kelpaisi. Molempien päässä järki ja tunne (tunne oikeasta muodosta lähinnä) sotivat vastakkain. Vielä kertauksena halusimme nähdä kaikki tarjolla olevat. Paljon siellä oli myös takkoja, joita emme koskaan olleet nähneet. WitkaWoodin Piccoloa menimme vartavasten katsomaan. Törmäsimme myös moniin kiinnostaviin muihin. Nordpeisin Osaka T -kiertoilmatakasta pyysimme jopa tarjouksenkin. Jotulin takasta viehätti valkoinen versio.

Jotul F373 (kuva: kauppa.sarokas.fi)

Nordpeisin Osaka T (kuva: nordpeis.fi)

WitkaWoodin Piccolo (kuva: linnatuli.com)

Miksi ylipäätään aloimme miettiä kiertoilmatakkoja? Jollain tavalla on edelleen sellainen olo, ettei haluaisi meidän latomme näyttävän aivan tusinalta. Visuaalisesti sitä haluaisi jotain särmää, vaikkakin ajatonta. Tuntuu, että kiertoilmatakoissa visuaalinen skaala on suurempi. Osassa kiertoilmatakkoja viehätti myös hinta.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun piipahdimme Niben osastolla. Myyjä vakuutti meidät siitä, että pilp eli poistoilmalämpöpumppu on meille se oikea vaihtoehto. Meidän talomme neliöitä ajatellen ja uudet aiempia tehokkaammat poistoilmalämpöpumput huomioiden, tämä tuntuu varsin järkevältä vaihtoehdolta. (klik) Tähän asti olimme pitäneet itsestäänselvänä, että meille tulee maalämpöpumppu.  Samalla iskulla saa siis lämmityksen, ilmanvaihdon ja lämpimän veden. Kuitenkin kovien pakkasten aikaan, on sähkölaskun kannalta suositeltavaa, että jokin lämmönlähde laitteen oman vastuksen lisäksi tuottaisi lämpöä. Koska arkipäivistä suuriosa vietetään työpaikalla, ei kukaan ole kiertoilmatakkaa lämmittämässä 24h/vrk. Tästä syystä aloimme kallistua takaisin varaavan takan puoleen. Vaikka koimme, että olisimme toivoneet visuaalisesti lisää särmää, alkoi homma kallistua enemmän funktion puolelle. 

Olimme taas alkupisteessä. Messuilta poislähteissä kävelimme taas Tulikiven osaston ohi. Tulikiven yleisilme ja tuotteiden viimeistelytaso vetoaa minuun. Ne pienet viimeiseen asti hiotut yksityiskohdat rakentavat sen kokonaisuuden... Olen aina ollut ihastunut siihen, miten Tulikivi on ratkaissut esimerkiksi takan luukut. Ne ovat kiinteä osa sitä muotoa ja kokonaisuutta. Eivät irralliset hieman harottavat luukkuset. Toinen asia, mikä tekee minuun Tulikiven mallitakoissa syvän vaikutuksen on takkojen laatoitetut pinnat, ohuella, viivasuoralla ja tarkkaakin tarkemmalla saumalla, ilman pienintäkään virhettä. Takkaedustaja otti yhteystietomme ylös ja lupasi, että meidän aiemmin saamaamme tarjousta olisi vielä mahdollista hieman tarkistaa "messuhintaiseksi". Aiemmin pyytämässämme tarjouksessa pyysimme takan laattapinnalla. Nyttemmin aloimme miettiä sitä, että miten laatoitettu takka ja tuleva mahdollisesti laatoitettava lattia osuvat yhteen ja osuvatko ollenkaan. Päädyimme päivittämään tarjoukseen laattojen sijasta valkoisen hiertopinnan. Tämä tiputti messualennusten kanssa hintaa melkein kolmisen tuhatta euroa... Hiertopinnan saa maalata, kun nokeentuminen alkaa häiritä. Takan värin voi myös täten vaihtaa. Ja ymmärsimme, että takan voi jopa laatoittaa myöhemmin, mikäli asia alkaa jälkeenpäin harmittaa. Korkeudeksi pyysimme tarjoukseen kolmesta vaihtoehdosta 180 cm. Lähdimme käymään showroomissa ja totesimme, että hiertopinnassa on vakiona pyöristetyt särmät. Tämän sai kuitenkin halutessaan modattua niin, että reunat ovat terävät. On vain tiedostettava, että mikäli kulmiin imurilla törmää, niiden on mahdollista murtua.

Tulikiven Kalla hiertopinnalla (kuva: tulikivishop.com)

Niinhän siinä sitten kävi, että Kallaan päädyimme. Ja kaksiluukkuisena, kuten alla olevassa:

Tässä näkyy kaksiluukkuisuus. Pinta on huikea saumaton laattapinta, johon ei meidän budjetti olisi mitenkään venynyt. Korkeus on varmasti tässä kuvan Kallassa 150, mutta luukku näkyy hyvin. (kuva: täältä)

Niin kevyt olo, nyt kun takkapäätös on viimein tehty! Kyllä sitä leivottiinkin, ja pitkään. Takkaedustaja tosin totesi, että hänellä on ollut asiakas, joka veivasi kolme vuotta...

keittiöhanaa.

Joka kerta keittiöliikkeissä, kun suunnittelijan kysymys kohdistui hanamieltymyksiimme, kohtasimme samaa kummastusta, kun Jii totesi suoralta kädeltä sen enempää selittelemättä, että: "ei Oraksen hanaa" ja minä tuolilla kiemurrellessani ähisin, että: "hanasta ei sitten ole harmainta haisuakaan". Tämä siksi, että en ole koskaan kohdannut keittiöhanaa, jonka kohdalla olisin sanonut, että: "tämä se on" tai edes, että: "voi, miten hieno hana". Suunnittelijan kysyessä en osannut edes määritellä, että onko tyyli L-hana, J-hana vai jokin sellainen ylimuotoiltu ja valoin varusteltu, joka näyttää tieteiselokuvassa avaruusaluksen ohjaimelta.

Joku ehkä ajattelee, että onko tuo nyt niin tarkkaa? Eikö riitä, että on edes sinne päin? No itse ajattelen, että hana on oikeastaan ainoa asia, mitä saarekkeesta ja oikeastaan koko keittiöstä varsinaisesti pilkistää esille. Minusta sillä on keittiössä kohtalaisen keskeinen visuaalinen rooli.

Nyt olen tehnyt läksyjä. Olen tuntikausia loikkinut Pinterestin ja Googlen väliä ja luulen minulla olevan nyt käsitys mitä kohden etenemme. Vahvempi tunne on muodosta, väristä hieman hatarampi.

kuva: pinterest.com

Kuvassa on Arne Jacobsenin suunnittelema Vola KV1, joka hintansa puolesta on ulottumattomissa, mutta jonka muoto saa minun puolestani lähteä ohjaamaan meitä kohden sitä oikeaa. Värit, joiden välillä olen pallotellut: musta, valkoinen ja kromi. Muodon osalta siinä on minusta kaikki oikein. Mikään kohta ei häiritse, kumma kyllä edes ei tuo kaulus.

Se on sitten toinen juttu, että onko mahdollista löytää Suomessa tyyppihyväksytty musta tai valkoinen hana, joka noudattaa samaa muotokieltä, mutta ei ole hinnaltaan aivan samaa luokkaa Volan kanssa... Yksi mikä voisi olla, on Niviton Rhythm:

kuva: nivito.fi

Mutta selvittelyjeni mukaan Niviton hanat eivät ole Suomessa tyyppihyväksyttyjä. Höh! Musta hana on mahdollista saada J-putkella, esim. tämä Tapwellin hana.

Ringo RIN 184 (kuva: tapwell.se)

Jos taas haluan muodon olevan lähellä Volaa ja Niviton vastaavaa, ei enää mustaa tahdo löytyäkään. Voihan! Jos nyt pitäisi päättää, en osaisi muodon ja värin välillä valita. Jos väristä luopuisin ja menisimme kromilla, vaihtoehtoja olisikin useita; Tapwellin Stick, Grohen Minta ja hieman edellisten muodosta poiketen Axorin Citterio M.

Axox Citterio M. kuva: hansgrohe.com

Tapwell Stick. kuva: tapwell.fi

Grohe Minta. kuva: reuter-shop.com

keittiösopimus.

Keittiöliikkeitä olemme kiertäneet viime viikot ahkerasti. Takan suhteen olemme tehneet jo monta kertaa päätöksen... Kunnes taas olemme vetäneet takaisin. Takan suhteen tilanne auki edelleen, mutta keittiö sen sijaan; se on päätetty! 

Olimme ennalta ajatelleet, että Puustelli vastaisi laatutoiveisiimme, mutta olisi hinnaltaan ulottumattomissa. Suunnittelutapaamisessa tuntui kaikki loksahtavan kohdalleen, sellaisetkin seikat, jotka ajattelimme jäävän ilman ratkaisua. Kun tuli aika kuulla kokonaisuuden kustannukset, olimme valmistautuneet unelman totaaliseen murskautumiseen. Näin ei yllättäen kuitenkaan käynyt. Loppuhinta asettui mukavasti siihen haarukan puoliväliin, minkä olimme suunnittelijalle antaneetkin. Suunnittelijaa tuntui huvittavan se, että olimme hinnan suhteen yllättyneitä.

Suunnittelutapaamisessa ilmaisimme, että muutoin saa hinnan kanssa olla tarkkana, mutta taso on se, johon panostamme. Meillehän ei tule kuin se yksi ja ainut taso, niin siihen annoimme itsellemme luvan panostaa. Tuli muuten täytenä yllätyksenä, että Corian, josta vuosikaudet haaveilin onkin helposti naarmuuntuvaa. Sitä en tiennyt. Kun kohtasimme Louhen Super White kvartsitason, olimme myytyjä. Se se on. Piste. Jii selvitti vielä, että tason reuna on mahdollista saada ilman pyöristystä, kahden millin viisteellä.

Louhi Super White kvartsitaso. kuva: puustelli.fi

Jääkaappi, pakastin ja astianpesukone tulevat integroituna. Oviksi valikoitui maalattu valkoinen kiiltävä mdf, jossa vedinura. Tiedostamme haasteet mm. astianpesukoneen ja pakastimen kanssa; vedinurasta saa ottaa napakasti kiinni mm. nämä kaksi edellämainittua avatessaan. Välillä se vaan visuaalisuus tuppaa haastamaan funtiota. Minkäs teet? Meille oli alusta asti selvää se, että vetimiä emme halua. Voi olla, että tätä halua tullaan sitten kiroilemaan tulevaisuudessa. Riskejä on otettava, etenkin unelmien kanssa. ;)

maalattu valkoinen kiiltävä mdf-ovi vedinuralla. kuva: puustelli.fi

Jääkaappi, pakastin ja astianpesukone tulevat kaikki AEG:lta. Astianpesukoneen valintaan vaikutti erityisesti äänitaso. Koska keittiö on yhtenäistä tilaa oleskelutilojen kanssa, on tärkeää, ettei pesukone mylvi kovaäänisesti. Astianpesukone sijoitetaan saarekkeeseen. Jääkaapin ja pakastimen osalta luvataan molempien sulkeutuvan itsestään. Pakastimen ei pitäisi vaatia sulatusta missään vaiheessa. Tämä erityisen hyvä, kun kyseessä on keittiönhengettäret, jotka aina heinäkuussa havahtuvat siihen, ettei pakastimen laatikoita saa vedettyä ulos...

kuvat koottu osoitteesta: aeg.fi

Täältä blogista sain kahdelta ihanalta kommentoijalta vinkin aamiaiskaapista! Tuskailimme alkuun, että miten saisimme poistettua saarekkeen päältä vedenkeittimen ja kahvinkeittimen. Koko käsite aamiaiskaappi oli minulle vieras. Hetken googlattuani totesin, että "meille tulee aamiaiskaappi!". Tämän jälkeen, kun käsitettä esittelin erinäisissä keittiöliikkeissä sain kohdata yllättävän paljon vastarintaa. Tokihan minäkin ymmärrän, että kahvinkeittimestä peräisin oleva vesihöyry saattaa vahingoittaa ylläolevaa hyllylevyä ja että jossain vaiheessa saattaa joutua hyllylevyn uusimaan. Oli kuitenkin outoa, että asiakkaan toive torpattiin täysin monessa keittiöliikkeessä. Ja vaikka olimme ilmaisseet, että kahvikone on auttamattomasti liian kallis meidän budjettiimme, sitä jotkin keittiösuunnittelijat tuputtivat tuputtamistaan? Muutamat olivat sitä mieltä, että kauniiseen ehjään koneseinään yksinkertaisesti vaan tehdään aukko ja siinä se. Aivan kuin eivät olisi edes toiveitamme kuunnelleet. Ei aukkoja ei koloja, kiitos. Puustellin suunnittelijalle esitin toiveeni ehkä hieman varoen ja ajattelin saavani samanlaisen tylytyksen siitä, miten tuhoontuomittu idea koko aamiaiskaappi on. Toisin kävi. He ovat jopa lisänneet kaappirunkojen vakiovalikoimaansa viime kesänä tuotteen "aamiaiskaappi". No se oli sillä selvä sitten. Aamiaiskaapi tulee! 

Koska olimme vuoden ensimmäisen sadan ostajan joukossa saimme mukavat edut. Mm. Siemensin induktiolieden ja pyrolyysiuunin yhteishintaan 400 euroa! (ovh. reilut kaksi ja puoli tuhatta euroa...). Uunin kanssa samaan sarjaan menevä mikro piti tietysti laittaa vielä listalle. Välillä tosin mietin, että paljonko sitä mikroa tulee sitten käytettyä. Mutta kyllähän sitä sitten tulee; pikainen puuro, kaakao, eilisen ruuan lämmitys.. jne.

"touchSlider" kuva: siemens-home.fi

kuva: siemens-home.fi

Liesitaso on musta. Haluttu lämpötila säädetään liu'uttamalla sormea asteikkoa (touchSlider) pitkin. Joissain induktioliesissä teho valitaan painamalla kosketuspintaa toistuvasti. Siinäpä sitten näpytät, ja jos satut näpyttämään ohi halutun tehon - eikun uudelleen näpyttämään. Tämä liukuversio kuulostaa sitä vastoin näppärältä.

Uunin digitaalinäyttö, jota ohjataan yhdellä pyörällä. kuva: siemens-home.fi

Uuni sulautuu osaksi kaapistoseinämää. kuva: siemens-home.fi

kuva: siemens-home.fi

Mikroaaltouuni noudattaa uunin kanssa samaa muotoa. kuva: siemens-home.fi

Saarekkeeseen tulee ainoastaan yksi allas. Koska liesitaso on musta, oli ajatus antaa tälle mustalle pisteelle "pari" ja valita myös altaasta musta. Valittua tuli Blanco Subline 500-U (väri: anthrazit), joka on Silgranit kivimassaa. Materiaali kestää hyvin kuumuutta ja luvataan olevan lähes naarmuuntumatonta.

 kuva: lapetek.fi

Erotuksena yllä- ja allaolevaan kuvaan, meidän altaamme tullaan kiinnittämään alta, joten siihen ei tule kehystä. Alla kuvassa sama idea mustasta parivaljakosta, muutoin valkoisessa saarekeessa.

http://www.blanco-germany.com

Tähänastiset esittämäni asiat tuntuvat ainakin tässä vaiheessa päätetyiltä. Hana sen sijaan ja liesituuletin ovat hankalia! Teen niistä pohdintapostauksen jossain vaiheessa. Alla olevassa Puustellin suunnittelijan tekemä havainnekuva keittiöstämme. 

kuva: Puustelli

Vasempaan reunaan keittiötä sijoitettiin apteekkikaappi / apteekkarinkaappi. Oikeassa (ulkoseinässä) reunassa pakastin, jonka vieressä jääkaappi. Jääkaapin vieressä aamiaiskaappi ja tämän vieressä taas vetolaatikkokaappi täynnä säilytystilaa. Saarekkeen keittiön puolella on astianpesukone, sekä vetolaatikostot. Laatikot ovat tällä puolen erikoissyvät; 70 cm.  

keittiöliikkeisiin.

Takka-asiat tai oikeastaan takkaa koskevat päätökset ovat hetken aikaa tauolla, kun odottelemme pääsevämme ensi viikolla Linnatulen takkoja katsomaan.

Tänä viikonloppuna aloitimme keittiöliikekierrokset. Tarkoitus olisi tässä kohtaa saada aikaiseksi hahmotelma siitä, miten vesipisteet, kylmälaitteet ja kodinkoneet tulevat pohjassa sijoittumaan. Ehdimme eilen lauantaina kiertää neljä keittiöliikettä; Domus, Puustelli, HTH sekä Kalustetukku. Täytyy sanoa, että olimme ehkä vielä enemmän sekaisin päästämme, kuin kotoa lähteissä. Vielä on monta liikettä vilaisematta. Näihin kaikkiin edellämainittuihin sovimme käyntiajan tuleville viikoille.

Haaveissa olisi ainakin:

• leveä, tilava saareke
• voisiko saarekkeessa oleva allas olla tason kanssa samaa? esim. kvartsia?
• mikro & uuni silmien korkeudella
• integroidut kodinkoneet
• ei vetimiä
• kaapit: korkeakiilto valkoinen
• apteekkarikaappi
• säilytystilan maksimointi (korkealle ulottuvat kaapit ja saarekkeen ratkaisut)

Muutama fiiliskuva:

(kuva: http://scandinavianretreat.blogspot.fr) Saarekkeeseen olisi kiva saada mahdollisimman paljon kaappitilaa, mutta toisaalta olisi käytännöllistä saada kahdelle korkealle jakkaralle paikka  - jolloin voisi vaikkapa aamuteen juoda saarekkeen äärellä?  

(kuva: http://www.klikk.no) Tässä jalkatila jakkaralla istujalle on jätetty melko kapeaksi, mutta tämä mahdollistaa säilytystilan maksimoinnin. Uuni ja mikro hyvällä työskentelykorkeudella.

(kuva: http://www.burobinnenhuis.nl) Kookas, leveä saareke, uuni mikro ja kahvikone seinällä. Sääli, että kahvikoneet ovat niin hintavia. Kun kahvikone on "koneseinällä" kahvinkeitin ei nökötä keskellä saareketta.
Se, että keittiön korkeat kaapit on ikään kuin upotettu seinään, näyttää hyvältä.

(kuva: http://decordots.com) Korkealle ulottuvat kaapit. Kannustalon 280 huonekorkeutta on mielestäni syytä käyttää myös keittiössä hyväksi. On rutkasti sellaisia astioita, joita et tarvitse päivittäin. Maljakot, fonduepadat ja pitsakivet yläkaappiin vaan! Vaatii jonkinlaiset pienet keittiötikkaat.

(kuva:http://homemydesign.com/)

(kuva: http://www.thedesignchaser.com) Mikäköhän tässä on jalkatilan syvyys?

Tässä keittiön kalusteisiin käytössä oleva tila suurin piirtein sama kuin meillä, saarekkeen tosin tulee olla lyhyempi vieressä olevan uloskäynnin vuoksi.

(kuva: Kiinteistömaailma) Tässä on yleisfiilis hyvin pitkälti sitä, mitä ajamme takaa. 

takka-ajatuksia.

Takka vai ei takkaa ollenkaan? Tällä hetkellä vastaamme: "Kyllä, takka tulee". Maalämpöpumpun rinnalle ajattelen, että talven kylmimmillä pakkaskeleillä on kiva saada takan lämpö. (Olettaen, että sellaisia talvia vielä joskus tulee.) Toisaalta sähkökatkoja on aina toisinaan ja väitän että meidän syrjäinen tonttimme ei ole aivan listan kärjessä, mistä sähköjä aletaan palautella...

Kun viimeksi kävimme pääsuunnittelijamme juttusilla, hän kehotti meitä aloittamaan takan sijoittamisesta. Ja siitä me olemme tosissamme nyt aloittaneet; vertailleet, pohtineet ja valinneet. Tietysti takan lopulliseen sijoitukseen vaikuttaa valittu malli. Ja päinvastoin. Takan valinta vaan ei ole ollut ollenkaan helppoa. Useastakin syystä..

1. Takat ovat huikeissa hinnoissa, siis todella! 
2. Takan pohjaan sijoittaminen funktionaalisesti ja visuaalisesti oikein on hurjan vaikeaa.
3. Mahdollisia malleja on niin paljon...

Takkojen korkeat hinnat ovat olleet tiedossamme jo ennalta. Kuitekin nyt vasta tarjouksia saatuamme, tajuamme miten paljon takan perushintaan tulee vielä lisäkuluja esim. hormista ja asennustyöstä. 

Olemme käyneet katsomassa nyt mm. Uuniseppien, Tulikiven ja Tiilerin myyntinäyttelyt. Linnatulen takkoja haluaisimme vielä ainakin käydä katsastamassa. Aukioloajat vaan ovat hankalat.

Miten ihmeessä takka sijoitetaan pohjaan? Alkuperäisessä pohjassa takka on sijoitettuna ruokailutilan seinustalle:

Ja jos ajattelen, että leveän saarekkeen jälkeen lähtisi ainakin kuuden hengen ruokapöytä, tuntuu pääty aika ahtaalta. Ja jos haluan lämmitellä takkatulen lämmössä, en välttämättä halua tehdä sitä ruokapöydän ääressä.

Eilen Jii teki talosta 3D-mallin, jonka avulla tilaa oli mahdollista hahmottaa helpommin. Keittiö-ruokailutila-olohuone on n. 50 neliötä yhtä avointa tilaa. Aloimme miettiä, että antaisiko tilan hienovarainen rajaaminen kokonaisuudelle ryhtiä? Entä jos takka toimisikin pienenä tilanjakajana ja loimottaisi lämpöään keskellä taloa? Olohuoneessa rentoutuessa pääsisi takan lämmön lähelle.

Kolmantena vaihtoehtona oli makuuhuoneen ja olohuoneen välinen seinä. Tämän vaihtoehdon tosin jo hylkäsimme. Ainakin toistaiseksi.

Jii on haaveillut leivinuunista. Leivinuuniominaisuus takassa lisää hintaa, ja olemmekin pohdiskelleet leivinuunin tulevan käyttöasteen ja hinnan suhdetta. Tulisiko leivinuunia käytettyä niin, että siihen ominaisuuteen kannattaa panostaa?

Vasemmalla Tulikiven Jalanti ja oikealla Uuniseppien Alppi. (kuvat Tulikivi ja Uunisepät) Kaikki tässä mainitut arviohinnat sisältävät takan lisäksi hormin, rahdin ja asennuksen.

Tällä hetkellä eniten ehkä kiinnostaisi tilanjakajana toimiva takka. Uunisepiltä ei olla vielä saatu Tonavasta tarjousta, mutta tässä arviohintoja. Oikealla Tulikiven Kalla Duo -malli.

Tiileriltä pyydettiin tarjous Emilia -takasta, joka lähes samanlainen, kuin kuvassa oleva Olivia. Luukku ainoastaan Emiliassa 150mm leveämpi. Emme huomanneet heiltä kysyä, että onko heiltä mahdollista saada kaksiluukkuista tilanjakaja -versiota. Ainakaan esitteiden mukaan ei ole.

rakennuslupa.

Vihdoin ja viimein se on myönnetty. Kesällä pyydetyt ja toimitetut paperit liittyen jätevesiin ehtivät tässä välissä jo rakennusvalvonnan toimesta hävitäkin... Kannustalolta hoitivat asian LVI-suunnittelijan kanssa ja toimittivat uudelleen samat paperit kaupungille.

Teimme periaatteellisen päätöksen, että emme ajattele koko projektia ennen kuin meillä on lupapaperi kädessä. Aikaa on kulunut siis paljon siitä, kun viimeksi rakentamiseen liittyviä asioita pyörittelimme. Tästä johtuen tuntuu, että olemme vähintäänkin pihalla, nyt kun taas olisi aika tarttua toimeen.

Eniten meitä taisi jännittää miten suhtautuvat rakennuksen väritykseen, sillä ympäröivät rakennukset ovat pitkälti punaisia pieniä torppia. Ja ei, lato ei voimitenkään olla punainen... Nyt kuitenkin päätöksessä lukee: ...rakennustarkastaja on suorittanut alustavan paikkakatselmuksen ja suunniteltu rakennus sopii rakennuspaikalle ulkomuodoltaan ja väritykseltään. Jei!

Perjantaina olimme käymässä pitkästä aikaa Kannustalolla ja siellä jaksoivat ystävällisesti taas ohjastaa kahta puusta pudonnutta. Seuraavaksi to do -listalla ovat:

• takan alustava valinta ja erityisesti sen sijoittaminen pohjaan
• keittiön ja khh:n kalusteiden alustava valinta ja erityisesti niiden sijoittuminen suhteessa pohjaan
• kiuas (päätös siitä mietimmekö vielä puukiuasta - selvitys rakennustarkastajalta mitä muutosprosessi vaatisi ja onko näin pikkuruiseen 3m² saunaan järkevää puukiuasta edes sijoittaa)
• vastaavan mestarin valinta
• puunkaadot (talo + 4-5m talon ympäriltä, piha-alue, tie)
• päätös siitä annetaanko Kannustalon kilpailuttaa urakoitsijat ( perustukset, talopaketin jatkotyöt, LVI + sähkö)
• LVI-suunnittelijan kanssa alustavan suunnitelman jatkaminen valmiiksi asti 
• sähkösuunnittelijan palkkaaminen