takkamme.

Eilen kävi muurari viimeistelemässä takkamme ja nyt se on valmis. Ihan oikeasti valmis! Ja kyllä täytyy sanoa, että ne asiat minkä vuoksi taannoin Tulikiveen tuli päädyttyä, olivat siinä eilen illalla takkaa tarkastellessa käsin kosketeltavissa. Se, että asiat viedään loppuun asti sellaisella pieteetillä; Kaikki asiat on justiinsa eikä melkein. Kaikki kulmat, saumat ja saranat, kaikki pienintä yksityiskohtaan myöden. Eikä pelkästään se ulkonäkö, vaan myös asioiden tuntu. Miltä tuntuu, kun otat luukun kahvasta kiinni, avaat ja suljet sen? Sellaiselta, että tuntu on napakka, olematta piiruakaan tiukka tai löysä. Halusimme takan normaalista poiketen terävillä särmillä (tiedostaen murtumisvaaran). Täytyy ihmetellä kyllä muurarinkin ammattitaitoa ja sitä, miten viivasuoriksi hän kaikki kulmat on saanutkaan tehtyä. Tähän samaan visuaalisuuden ilotulitukseen sopii myös Härmä airin teräspiippu, joka on samalla tavalla yksityiskohdiltaan hiottu viimeisen päälle. (Nyt täytyy toivoa, että tämä kaikki itseään täynnä oleva uhkuminen ei kostaudu siinä vaiheessa, kun ensi kertaa takkaa poltetaan...). Esim. ulkoa vedetyn korvausilmaventtiilin toimiminen aavistuksen jännittää.

Tulikivi Kalla Duo

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki ne asiat, joihin on kaikkein eniten käyttänyt energiaa ja jahkaillut jahkailemistaan, ovat onnistuneet parhaiten. Takkapäätöstä veivattiin, en edes muista miten kauan. Samoin esim. koko talon laatoitusasioita ja niin... niitä altaita ja hanoja. Tavallaan tunne siitä, että vääntö ja loputon mietintä tuottivat tulosta, tuntuu hyvältä. Kyllä kannatti! Toisaalta korostuu ne asiat, jotka eivät ole menneet kaikkein mallikkaimmin ja joihin ei ole ollut laittaa potkua ihan niin paljoa. 

Se on päiväsaikaan hieno näky, kun seisoo etupihalla ja voi nähdä ikkunoiden ja takan läpi takapihalle koko talon läpi. Tähän kaksipuoleinen takka on kyllä omiaan! Nykyisessä asunnossa on kylminä talvi-iltoina lämmitetty keittiössä sijaitsevaa puuhellaa. Monesti on tullut haikailtua lämmön lähdettä olohuoneessa istuessa. Lämpö kun ei niin nopeasti yllä koko taloon. Tulevan kotimme takan sijoitus pohjaan on ollut kyllä enemmän kuin passeli! Nyt tulen loimotuksesta voi nauttia sekä olohuoneessa istuskellen että keittiön / ruokapöydän puolessa hääriessä.

katto.

Olimme minilomalla ja sillä aikaa lauantaina (!) meille kävi Ruukki asentamassa katon. Kattoturvat jätimme myöhemmälle, nyt asennettiin pelkkä katto. Miten kauniisti katto asentuikaan jo maalattujen päätyräystäiden päälle. Olemme edelleen ihan hurmiossa latomme päädystä. Jollain lailla visuaalisen ilmeen terävöittää minimaalisen lyhyt räystäs päädyissä. 

Päätykolmioita lukuunottamatta suuri osa ulkomaalauksesta on tehty! Eteläpäädyn (kuvassa) kolmio vaatii vielä toisen kerroksen ja pohjoispäädyn kolmio ei ole saanut vielä ensimmäistäkään. Ulkomaalauspuuha on mukavaa, mutta yllättävää oli se, miten hankalaa oli saada maali ujutettua ladon lautaverhoilun lautojen väleihin. Auringon leikkiessä silmissä ja märän maalin kiillellessä, sitä helposti jätti jälkeensä valkoisen pohjamaaliviirun... Hakitelineiden kanssa jumppa aiheutti harmaita hiuksia... Päätykolmioiden maalaamista varten hankimme oman pienen Tikli -telineen. Tuleehan sitä tikapuu- / ja telinetarvetta tässä jatkossakin.

Sävyyn ollaan tyytyväisiä

Komea katto! 

Keittiön ovi ja ikkunat

Teknoksen maali on ollut kyllä hyvä ja helppo. Lopputulos on kaunis matta. Panostimme heti alkuunsa hyviin välineisiin. Meillä on liian monta sellaista kokemusta, joissa halvat pensselit ovat koituneet kohtaloksi. Niitä menee yksi toisensa perään ja jälki ei ole hyvää. Koska edessä oli iso urakka, hankimme molemmille yhdet leveämmät ja yhdet pienemmät hyvälaatuiset pensselit (Anza) sekä jatkovarren. 

Anza platinum, ehdottomasti hintansa arvoinen! (kuva: anza.fi)

Poistoilmalämpöpumppuun liittyviä energiankulutusasioita mietittyämme päätimme vielä korottaa takkaa yhden pykälän. Meillä oli alunperin valittuna korkeudeksi 1800. Nyt muutimme korkeuteen 2100. Tällä keinoin lämmityskapasiteetti kasvoi muutaman kymmenen neliötä.  

takkapäätös.

Vihdoin. Voi taivas, sitä on tullut veivattua. Miten voi olla, että neljän kuukauden aikana olemme olleet ostamassa lähes jokaista tarjolla olevaa takkatyyppiä. Vertailleet, tehneet muka päätöksen ja sitten taas nopeasti pyörtäneet sen. Hermot meinasi ihan oikeasti jo itsellä mennä. Miten voimme olla näin päättämättömiä? Välillä mietimme, että olemmeko sitten ilman? Pitkään olimme sillä kannalla, että takka tulee Linnatulelta. Kun olimme päätyneet varaavaan kahden luukun malliin, aloimmekin jossitella. Voih, miten visuaaliseen silmään vetosikaan ne upeat kiertoilma- ja vesitakat suurine luukkuineen ja kauniine massotteluineen (sekä ne kevytversiot että raskaammatkin). Entä jos... Lukuisat kerrat kävimme vertailemassa eri takkoja paikan päällä ja otimme mielihyvin vastaan tarjottuja tarjouksia. Miten saat lyötyä yhteen pakettiin muodon / visuaalisen sopivuuden, budjettiin menevän hinnan ja toisaalta taas funktion ihan oikeasti lämmön tuojana. Tuntui siltä, että ei mitenkään.

Kannustalolta saimme jälleen liput Turun rakennusmessuille, jotka järjestettiin viime viikonloppuna. Menimme messuille sillä periaatteella, että takkapäätös on nyt tehtävä. Onneksi olemme molemmat olleet yhtä tuskaisia, eikä ole käynyt esimerkiksi niin, että toinen meistä olisi ihastunut johonkin ja toiselle se taas ei kelpaisi. Molempien päässä järki ja tunne (tunne oikeasta muodosta lähinnä) sotivat vastakkain. Vielä kertauksena halusimme nähdä kaikki tarjolla olevat. Paljon siellä oli myös takkoja, joita emme koskaan olleet nähneet. WitkaWoodin Piccoloa menimme vartavasten katsomaan. Törmäsimme myös moniin kiinnostaviin muihin. Nordpeisin Osaka T -kiertoilmatakasta pyysimme jopa tarjouksenkin. Jotulin takasta viehätti valkoinen versio.

Jotul F373 (kuva: kauppa.sarokas.fi)

Nordpeisin Osaka T (kuva: nordpeis.fi)

WitkaWoodin Piccolo (kuva: linnatuli.com)

Miksi ylipäätään aloimme miettiä kiertoilmatakkoja? Jollain tavalla on edelleen sellainen olo, ettei haluaisi meidän latomme näyttävän aivan tusinalta. Visuaalisesti sitä haluaisi jotain särmää, vaikkakin ajatonta. Tuntuu, että kiertoilmatakoissa visuaalinen skaala on suurempi. Osassa kiertoilmatakkoja viehätti myös hinta.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun piipahdimme Niben osastolla. Myyjä vakuutti meidät siitä, että pilp eli poistoilmalämpöpumppu on meille se oikea vaihtoehto. Meidän talomme neliöitä ajatellen ja uudet aiempia tehokkaammat poistoilmalämpöpumput huomioiden, tämä tuntuu varsin järkevältä vaihtoehdolta. (klik) Tähän asti olimme pitäneet itsestäänselvänä, että meille tulee maalämpöpumppu.  Samalla iskulla saa siis lämmityksen, ilmanvaihdon ja lämpimän veden. Kuitenkin kovien pakkasten aikaan, on sähkölaskun kannalta suositeltavaa, että jokin lämmönlähde laitteen oman vastuksen lisäksi tuottaisi lämpöä. Koska arkipäivistä suuriosa vietetään työpaikalla, ei kukaan ole kiertoilmatakkaa lämmittämässä 24h/vrk. Tästä syystä aloimme kallistua takaisin varaavan takan puoleen. Vaikka koimme, että olisimme toivoneet visuaalisesti lisää särmää, alkoi homma kallistua enemmän funktion puolelle. 

Olimme taas alkupisteessä. Messuilta poislähteissä kävelimme taas Tulikiven osaston ohi. Tulikiven yleisilme ja tuotteiden viimeistelytaso vetoaa minuun. Ne pienet viimeiseen asti hiotut yksityiskohdat rakentavat sen kokonaisuuden... Olen aina ollut ihastunut siihen, miten Tulikivi on ratkaissut esimerkiksi takan luukut. Ne ovat kiinteä osa sitä muotoa ja kokonaisuutta. Eivät irralliset hieman harottavat luukkuset. Toinen asia, mikä tekee minuun Tulikiven mallitakoissa syvän vaikutuksen on takkojen laatoitetut pinnat, ohuella, viivasuoralla ja tarkkaakin tarkemmalla saumalla, ilman pienintäkään virhettä. Takkaedustaja otti yhteystietomme ylös ja lupasi, että meidän aiemmin saamaamme tarjousta olisi vielä mahdollista hieman tarkistaa "messuhintaiseksi". Aiemmin pyytämässämme tarjouksessa pyysimme takan laattapinnalla. Nyttemmin aloimme miettiä sitä, että miten laatoitettu takka ja tuleva mahdollisesti laatoitettava lattia osuvat yhteen ja osuvatko ollenkaan. Päädyimme päivittämään tarjoukseen laattojen sijasta valkoisen hiertopinnan. Tämä tiputti messualennusten kanssa hintaa melkein kolmisen tuhatta euroa... Hiertopinnan saa maalata, kun nokeentuminen alkaa häiritä. Takan värin voi myös täten vaihtaa. Ja ymmärsimme, että takan voi jopa laatoittaa myöhemmin, mikäli asia alkaa jälkeenpäin harmittaa. Korkeudeksi pyysimme tarjoukseen kolmesta vaihtoehdosta 180 cm. Lähdimme käymään showroomissa ja totesimme, että hiertopinnassa on vakiona pyöristetyt särmät. Tämän sai kuitenkin halutessaan modattua niin, että reunat ovat terävät. On vain tiedostettava, että mikäli kulmiin imurilla törmää, niiden on mahdollista murtua.

Tulikiven Kalla hiertopinnalla (kuva: tulikivishop.com)

Niinhän siinä sitten kävi, että Kallaan päädyimme. Ja kaksiluukkuisena, kuten alla olevassa:

Tässä näkyy kaksiluukkuisuus. Pinta on huikea saumaton laattapinta, johon ei meidän budjetti olisi mitenkään venynyt. Korkeus on varmasti tässä kuvan Kallassa 150, mutta luukku näkyy hyvin. (kuva: täältä)

Niin kevyt olo, nyt kun takkapäätös on viimein tehty! Kyllä sitä leivottiinkin, ja pitkään. Takkaedustaja tosin totesi, että hänellä on ollut asiakas, joka veivasi kolme vuotta...

takka-ajatuksia.

Takka vai ei takkaa ollenkaan? Tällä hetkellä vastaamme: "Kyllä, takka tulee". Maalämpöpumpun rinnalle ajattelen, että talven kylmimmillä pakkaskeleillä on kiva saada takan lämpö. (Olettaen, että sellaisia talvia vielä joskus tulee.) Toisaalta sähkökatkoja on aina toisinaan ja väitän että meidän syrjäinen tonttimme ei ole aivan listan kärjessä, mistä sähköjä aletaan palautella...

Kun viimeksi kävimme pääsuunnittelijamme juttusilla, hän kehotti meitä aloittamaan takan sijoittamisesta. Ja siitä me olemme tosissamme nyt aloittaneet; vertailleet, pohtineet ja valinneet. Tietysti takan lopulliseen sijoitukseen vaikuttaa valittu malli. Ja päinvastoin. Takan valinta vaan ei ole ollut ollenkaan helppoa. Useastakin syystä..

1. Takat ovat huikeissa hinnoissa, siis todella! 
2. Takan pohjaan sijoittaminen funktionaalisesti ja visuaalisesti oikein on hurjan vaikeaa.
3. Mahdollisia malleja on niin paljon...

Takkojen korkeat hinnat ovat olleet tiedossamme jo ennalta. Kuitekin nyt vasta tarjouksia saatuamme, tajuamme miten paljon takan perushintaan tulee vielä lisäkuluja esim. hormista ja asennustyöstä. 

Olemme käyneet katsomassa nyt mm. Uuniseppien, Tulikiven ja Tiilerin myyntinäyttelyt. Linnatulen takkoja haluaisimme vielä ainakin käydä katsastamassa. Aukioloajat vaan ovat hankalat.

Miten ihmeessä takka sijoitetaan pohjaan? Alkuperäisessä pohjassa takka on sijoitettuna ruokailutilan seinustalle:

Ja jos ajattelen, että leveän saarekkeen jälkeen lähtisi ainakin kuuden hengen ruokapöytä, tuntuu pääty aika ahtaalta. Ja jos haluan lämmitellä takkatulen lämmössä, en välttämättä halua tehdä sitä ruokapöydän ääressä.

Eilen Jii teki talosta 3D-mallin, jonka avulla tilaa oli mahdollista hahmottaa helpommin. Keittiö-ruokailutila-olohuone on n. 50 neliötä yhtä avointa tilaa. Aloimme miettiä, että antaisiko tilan hienovarainen rajaaminen kokonaisuudelle ryhtiä? Entä jos takka toimisikin pienenä tilanjakajana ja loimottaisi lämpöään keskellä taloa? Olohuoneessa rentoutuessa pääsisi takan lämmön lähelle.

Kolmantena vaihtoehtona oli makuuhuoneen ja olohuoneen välinen seinä. Tämän vaihtoehdon tosin jo hylkäsimme. Ainakin toistaiseksi.

Jii on haaveillut leivinuunista. Leivinuuniominaisuus takassa lisää hintaa, ja olemmekin pohdiskelleet leivinuunin tulevan käyttöasteen ja hinnan suhdetta. Tulisiko leivinuunia käytettyä niin, että siihen ominaisuuteen kannattaa panostaa?

Vasemmalla Tulikiven Jalanti ja oikealla Uuniseppien Alppi. (kuvat Tulikivi ja Uunisepät) Kaikki tässä mainitut arviohinnat sisältävät takan lisäksi hormin, rahdin ja asennuksen.

Tällä hetkellä eniten ehkä kiinnostaisi tilanjakajana toimiva takka. Uunisepiltä ei olla vielä saatu Tonavasta tarjousta, mutta tässä arviohintoja. Oikealla Tulikiven Kalla Duo -malli.

Tiileriltä pyydettiin tarjous Emilia -takasta, joka lähes samanlainen, kuin kuvassa oleva Olivia. Luukku ainoastaan Emiliassa 150mm leveämpi. Emme huomanneet heiltä kysyä, että onko heiltä mahdollista saada kaksiluukkuista tilanjakaja -versiota. Ainakaan esitteiden mukaan ei ole.