meidän.

Valitusaika päättyi tämän viikon tiistaina. Torstaiksi oli sovittu aika pankkiin, jotta voidaan siirtää rahat myyjän tilille. Tiistaista asti yritin tavoittaa kiinni niitä kaavoitusyksikön ihmisiä, joilta olisin saanut tiedon siitä, että onko päätöksestä valitettu. Hieman ennen pankkiin menoa Jii sai selville, että koko yksikkö on koulutuksessa. Onneksi pankissa asiat hoitui niin, että teimme tilisiirrot valmiiksi ja meidän tuli vain laittaa viestiä, kun tieto oli saatu. Seuraavana aamuna tieto tuli, että valituksia ei ollut tullut ja näin ollen päätös muuttui lainvoimaiseksi. Nyt rahat ovat siirtyneet ja meillä on oma tontti. Olo on kuin Nalle Puhilla: Jossain vaiheessa asumme puolen hehtaarin metsässä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että tänään laitan tämän blogin julkiseksi. Aikaisemmin en ole uskaltanut, koska olen pelännyt sen tuovan huonoa onnea.

hyväksytty.

Eilen tipahti postiluukusta kuori. Suunnittelutarveratkaisu on ehdoin hyväksytty. Ehtoina seuraavan lauseen sisältö: Rakentaminen on sopeutettava ympäröivään kylämiljööseen erityisellä huolella mm. rakennuksen massoittelun, arkkitehtuurin, materiaalivalintojen ja värityksen suhteen. Tämä siksi, että kyseessä on smr-alue (alueella sijaitsee maisemallisesti arvokas rakennus). Toivomme kovasti, että nämä lauseet eivät tarkoita sitä, että mikään muu ei saa rakennuslupaa kuin pieni punainen pirtti/torppa... En osaisi mitenkään kuvitella latoamme punaisena - en mitenkään.

Päätöksessä on 14 vuorokauden valitusaika. Olimme jo järjestelemässä rahojen siirtoa, kunnes välittäjä kehotti taas pistämään jarruja ja odottamaan valitusajan umpeutumista. On se vaan hyvä, että emme ostaneet tonttia yksityishenkilöltä. Ilman välittäjää olisimme jo projektin alkumetreillä kompastuneet monia kertoja.

Pankkiin on sovittu tapaaminen tontin maksua varten parin viikon päähän ja kolmen viikon päästä tavataan Kannustalo-edustajan kanssa. Tuolloin jatkamme suunnittelua.

lähetetty.

Kaikki nimmarit saatiin kasaan viime viikolla, jei! Suunnittelutarveratkaisuhakemus lähti matkaan tänään. Nyt vain sitten odotellaan päätöstä.

Aiemmin kirjoitin, että lähetämme hakemuksen mukana kopiot alkuperäisistä kartoista. Nyt kuitenkin tuli tieto, että kaupunki edellyttää alkuperäiset kartat hakemukseen.

nimmareita.

Viime viikon loppupuolella saimme edustajalta valmiit paperit suunnittelutarveratkaisun hakemista varten. Nämä kainalossa olemme nyt aloittaneet naapurikierrosta. Maanmittauslaitokselta saimme rajanaapureiden nimiä ja Fonectan avulla olemme soitelleet näille pyytäksemme lupaa tulla käymään ja esittelemään suunnitelmaamme. Maanmittauslaitos jätti antamatta niiden maanomistajien tiedot, jotka sijaitsevat sen kantatilan alueella, josta meidän määräalamme on lohkaistu. Tänään pitänee soitella sinne päin uudelleen. Emme ole aivan varmoja siitä, kenen omistuksessa tonttimme pohjoispuolen ja itäpuolen alueet ovat.

Tuntui oudolta tunkeutua täysin vieraiden ihmisten olohuoneisiin, toinen toisensa perään, kuin mitkäkin jehovantodistajat... Meidät otettiin kuitenkin vastaan ystävällisellä ja avoimella hengellä. Itse mietimme, että olisimmeko ottaneet yhtä avosylin vastaan ventovieraita? Etenkin kun mietin millä asialla olimme. Jos tähän asti on tottunut, että ikkunasta näkyy rauhallinen pelkkä metsä ja nyt äkkiä huomaakin, että joku suunnittelee puiden kaatoa, maansiirtotyötä ja rakennustyömaata... Itse en olisi välttämättä niin mielissäni!

Nimmareiden metsästys jatkuu tämän viikon. Yksi nimmarin kirjoittajista totesi, että hän on vastaavia nimikirjoituksia jaellut ennenkin. Hän kertoi, että hänen toinen rajanaapurinsa oli myös hakenut lupaa (tosin ei OKT:lle) ja onnistuminen oli vaatinut monia, monia hakemuksia, ennen kuin se oli mennyt läpi.. Toivomme olevamme onnekkaampia.


*** lisäys 8.10.2014 klo 21:52

No eipä osannut Maanmittauslaitos kertoa puuttuneiden oikeiden omistajien tietoa, koska lainhuudatus ei ollut mennyt vielä läpi. Onneksi kiinteistövälittäjä oli hoitanut kaikki kantatilan osasten myynnit. Häneltä nimittäin saimme oikeiden omistajien tiedot. Tänään kävimme heitä tapaamassa. Heillä ei ole aikomusta rakentaa tälle metsäalueelle tai suorittaa avohakkuuta. Tämä oli meidän kannalta katsottuna todella iloinen uutinen! Enää yksi naapuri on kuulematta. Ja mikäli kaikki menee hyvin, perjantaina kaikki nimikirjoitukset on kasassa.

Tänään kävin hankkimassa tyhjän kansion ja ison läjän muovitaskuja. Pistin kaikki tonttiin ja taloon liittyvät paperit yhteen mappiin. Koska kaikki tähän projektiin liittyvä on omassa päässä yhtä epäselvää höttöä, tuntuu huojentavalta, kun saa pistettyä jotain konkreettista aiheeseen liittyvää siistiin ja loogiseen järjestykseen. Niin paljon on asioita, joista pitää ottaa selvää ja niin niin paljon opittavaa.

odottelua.

Toissa viikonloppuna kävimme mittailemassa tontilla ja asemaluonnokseen tehty sijainti vaikutti ihan hyvältä. Muutaman muutoksen luonnokseen pyysimme; ensinnäkin umpitankkia ei edellytetä, eli se otettiin pois ja saostuskaivo oli sijoitettu tontilla olevan ainoan ison kiven / kallionlohkareen kohdalle. Muilta osin tällä mennään eteenpäin. Jii soitteli maanmittauslaitokselle ja pyysi rajanaapurien nimiä naapureiden kuulemista varten. Hassua oli, että puhelimessa ei voinut kertoa kuin yhden naapurin tiedot kerrallaan - loput tulivat perässä sähköpostiin. Erikoinen käytäntö.

Kannustalon edustaja nosti esille kysymyksen siitä, että onko kyseessä poikkeamishakemus vai suunnittelutarveratkaisu. Välittäjä puhui alusta pitäen poikkeamishakemuksesta. Kun vierailimme taannoin rakennustarkastajan luona (kyselemässä, että onko Ladon -tyylisen talon rakentaminen tontille mahdollista), hän puhui ensin suunnittelutarveratkaisusta ja kun kysyin asiaa, hän alkoi myös puhua poikkeamispäätöksestä. Kannustalon edustaja oli nyt selvittänyt asian ja kyseessä tosiaan on suunnittelutarveratkaisun hakeminen - ei poikkeamishakemus. Hän lupasi tämän viikon aikana saada paperit kuntoon.