... kun kaikki ei mene kuten Strömsöössä.
Sähköjen saamisesta tontille tuli varsinainen jännitysnäytelmä. Luulin, että Italiassa voidellaan ihmisiä rahalla. Ei kuulkaas, tätä tapahtuu myös Suomessa! Huhtikuussa teimme Carunan kanssa sähkön liittymissopimuksen. Hintaa peruskytkennälle tuli noin kolme ja puoli tuhatta euroa... Tuolloin meidän annettiin ymmärtää, että kunhan teemme valitsemamme sähköyhtiön kanssa sopimuksen ja sähköyhtiö kuittaa asian heille, kytkentätyö otetaan käsittelyyn ja meillä on asennuksen aikaan tontilla jo sähköt (3 kk tästä eteenpäin). No se ei mennyt sitten ihan niin. Paria viikkoa ennen asennusta Jii vielä halusi soittaa Carunalle ja varmistaa asian ja selvisikin, että sähköjen saaminen ei olekaan mahdollista! Tässä kohtaa kerrottiin, että sähköurakoitsijamme tulee täyttää jokin yleistietolomake netissä, jonka jälkeen kolmen viikon päästä meillä olisi sähköt. Mitä!? Voi helvetti! Aikansa väännettyän ja kolme ja puoli sataa euroa tiskiin laitettuaan, sähköt kytkettiin parissa päivässä. Ensin oli jonoa, mutta sitten ei enää ollutkaan. Että näin.
Rakennustelineiden kilpailutuksen jätimme vahingossa lähes viime metreille. Monta tarjousta silti saimme ja Skanska vei haki-telineiden vuokrahintakilpailussa selvän voiton. Telineet tilattiin sieltä.
Radonkatko oli unohtunut perustusurakasta kokonaan. Jii onneksi huomasi asian viime tingassa ja timpuri hoiti asian nopeasti.
Muutama viikko ennen toimitusta Kannuksesta soitettiin ja kerrottiin, että elementteihin on asennettu väärät ikkunat. Varauloskäynniksi merkattuihin ikkunoihin oli laitettu kolme kahvaa. Kysyttiin, että pitääkö vaihtaa, vai voiko olla näin. Meille vakuutettiin, ettei rakennustarkastajien kanssa tule asian suhteen ongelmaa, ja mikäli ikkuna vaihdettaisiin elementtiin saattaisi jäädä jonkinlaiset jäljet. No ei kai siinä sitten mitään... antaa olla, ajattelimme.
Asennuspäivää edeltävän sunnuntain iltana tuli puhelinsoitto rekkakuskeilta. Ei mahdu. Piste. Ei tullut hirveästi unta silmään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Olimme olleet koko prosessin ajan siinä ymmärryksessä, että rakennuspaikalle suoritetaan koeajo, jonka tarkoituksena on selvittää, että yhdistelmä mahtuu mutkista menemään. Olin jo aikoinaan kysellyt Kannustalon edustajalta mm. että mitenkäs roikkuvien sähköjohtojen alta mennään jne. Hän tyynnytteli meitä tuolloin, että kaikki selviää, kun testiajo tehdään. Luulimme siis tämän kuuluvan pakettiin, emmekä asiaa hermoilleet. Lisäksi vastaava mestarimme oli liittymät mitannut ja todennut perustusten tarkastuspöytäkirjan yhteydessä riittäviksi. Luulimme todella, ettei huolta.
Asennuspäivä eteni varsin kaaosmaisesti. Suurimmat ongelmat aiheutuivat siitä, että korvaavia pienempiä ajoneuvoja ei ollut lähimaillakaan. No ei tietenkään; ne olivat kaikki purkamassa Ruisrockia. Luvan saatuamme kuormat purettiin muutaman kilometrin päähän erään firman pihalle. Ensin kysyttiin lupia naapureilta ja sitten metsästettiin metsuria yhden puun kaatoon ja sellainen ihmeen kaupalla saatiinkin. Pienimmät elementit saatiin vietyä perille, mutta pisimmät elementit odottelivat kuskiaan pitkälle iltaan asti... Hermoja raastavia tunteja. Kello läheni jo varmasti puolta yötä, kun kaikki se, mitä ensimmäisenä päivänä tuli saada tehdyksi, oli tehty.
Toinen asennuspäivä valkeni vähistä unista huolimatta jo valoisampana. Tontille kun oli ilmestynyt seinät ja ensimmäistä kertaa hahmotti sen, miten tuleva koti tulee ympäristöön istumaan.
Toisena ja kolmantena asennuspäivänä tapahtui huikeassa nopeudessa kaikki se mitä pitikin ja ongelmitta. Asentajien vankka ammattitaito näkyi. Työskentely eteni kuin juna, varmasti ja huolellisesti. Ruukki toimitti kattopellit sovittuna aikana. Niiden asennus tapahtuu ilmeisesti ensi viikolla.
Vastaava mestari kävi tekemässä tarkastuskäynnin ja kertoi samalla, että kolmekahvaiset varauloskäynti-ikkunat eivät mene rakennusvalvonnalta läpi. Naurahdin siihen, että onhan se vähän koomista, että tulipalon sattuessa pitää hakea ulkoa tikapuut saadakseen hätäuloskäynnin auki... hehheh. Eli ikkunat menivät vaihtoon. Yhden seinän asentoa hiukan korjattiin, ja muuta huomautettavaa ei mestarilla ollutkaan. Hän lupasi tilata rakennusvalvonnalta runkokatselmuksen.
Talo näyttää ulkoa katsottuna valtavalta ja sisältä katsottuna miniatyyrikodilta. Hassua!
Olen välillä katsellut myös mustaa Gustavsbergin Artic WC-istuinta... Mitenköhän se istuisi tähän harmaansävyjen maailmaan?
