tiistai 21. kesäkuuta 2016

lattialle.

Yksi suurimmista sisäpintoihin kohdistuvista valinnoista on lattia. Lattiamateriaali ja sen sävy, pintastruktuureineen ja tapaansa heijastaa valoa, ovat niin järkälemäinen osa tilaa ja sen henkeä.

Jo vuosia sitten, kun päätimme, että talomme tulee olemaan lato, pidin lattiavalintaa itsestään selvänä. Luonnollisesti ladossa kuuluu olla lankkulattia. Valkoinen Betoluxilla maalattu lankkulattia.
kuva: kannustalo.fi
No, matkan varrella tämä lankkulattia + räsymatto -unelma muuntui. Alun alkaen oli selvää, että koiraperheeseen ei muovisen tuntuista superliukasta laminaattilattiaa tule. Parkettia emme tainneet missään vaiheessa pitää vaihtoehtona, en tiedä edes miksi. Jossain pisteessä ajattelimme, että eteinen ja keittiö laatoitetaan ja olohuone + makkari saavat lattiapintaansa lankut.

Nyt olemme siinä pisteessä, että ajattelemme koko lattian saavan pintaansa laatat. Kylppäriä ja kodinhoitohuonetta lukuunottamatta laatta tulee olemaan samanlaista. Aluksi ajatuksena oli täysin valkoinen yksivärinen lattialaatta. Sitten aloimme miettiä tilan tunnetta kokonaisuutena. Pohdimme myös sitä, minkälaisen kalustuksen täysin koko taloa ympäröivä valkoinen vaatii. Se vaatii kalustukselta viimeiseen asti hiottua rytmiä ja henkeä, ettei vahingossa päädy näkymään, jossa valkoisessa laatikossa on sijoiteltuna seinän vierille sinne tänne Ikean kalusteita, ilman sitä jotain. Ja vaikka nämä olisi aseteltu ihan kivastikin, niin silti lopputulemana on kuitenkin helposti niin bulkki tuotos. Jos meillä olisi ennalta jo varastossa ja olisi tulevaisuudessa varaa sijoittaa pelkkiin design-kalusteisiin, jotka vaatisivat ilmaa ympärilleen ja pystyisivät luomaan luonnetta valkoiseen tyhjyyteen - voisin ajatella meneväni tällä valkoinen laatikko -ajatuksella ja huippuvalkoisella lattialaatalla. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Havahduimme yhtäkkiä siihen ajatukseen, että entä jos lattiassa olisikin se jokin, mikä pystyisi kannattelemaan paikoitellen tilan henkeä myös yksinään, mikäli kalustus esimerkiksi olisikin niukka. No sitten se iski, vanha klassikko; marmori! Ei kylppärin seiniin vaan peittämään koko talon lattiaa. Minuun tämä iski ihan vähitellen, mutta Jiihin kertaiskusta. Tämä luo melkoisen kontrastin voisi sanoa?

Kansallisromanttinen maalaismaisema, latoa muistuttava tumma talo keskellä kuusi-mänty -metsää ja kun astut taloon sisälle tipahdatkin Italialaishenkiselle lattialle, joka keinuttaakin sinut jonnekin ihan muualle.  

Dreaming Calacata Shine (kuva: ceramichelea.it)

Marmorityypeistä eniten kiehtoo Calacatta -marmoria jäljittelevät laatat. Ajatelkaa miten ihanasti muutamat koirankarvat ja hiekanjyväset naamioituvat näkymättömiin tämän laatan päällä. Laatan koko on mietityttänyt paljon. Mitä suurempi sen hintavampi. Mutta, kun kyse on marmorijäljitelmä -laatoista, laatan koko vaikuttaa suuresti yleistunnelmaan. Mitä pienempi laatta, sitä rauhattomampi yleisvaikutelma tulee, sillä pienessä laatassa kuvio katkeaa koko ajan. Jostain syystä olemme koko ajan ajatelleet, että laatan on oltava neliö. Vähimmäiskoko, johon olemme päätyneet on 60cm x 60cm. Vaihtoehdot, joita olemme katsoneet pyörivät kaikki suurin piirtein samassa hintaluokassa 60 - 70 euroa neliö.  Tässä muutama vaihtoehto, joita olemme katsoneet:

Puolikiiltävä Carrara Blanco Brillo (kuva: porcelanosa-usa.com)

Dreaming Calacata Shine (kuva: ceramichelea.it)
Dreaming Calacata Shine (kuva: ceramichelea.it)
Dreaming Calacata Shine (kuva: ceramichelea.it)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti